Opinnäytetyöprosessi

Olin ostanut vuosia sitten kirpputorilta kymmenellä eurolla tämän lokerikon. Ihastuin siihen heti ensi näkemältä.

Näin tuntemattoman miehen kantavan ulkona lokerikkoa kirpparille päin ja sopivan myyjän kanssa tiskillä sille hinnan, jonka jälkeen hän kantoi sen huonekalunurkkaukseen.

Kun hänen otteensa lokerikosta irtosi, odotin parin metrin päässä ja ostin sen saman tien itselleni.

Lokerikko seisoi pitkään luonani ja oli välillä synkeänä seinälläkin, ja nyt pääsi lopulta opinnäytetyökseni.

Kuvassa se on varastosta kaivettuna pölyinen ja yläkoristeesta puuttuu keskeltä pala.

Ruskean lohkeilleen ja kuluneen pintamaalin alta kuultaa valkoinen vanha maali

Ensimmäiseksi piti poistaa vanha maali lokerikon pinnasta. 

Mietin kahta eri vaihtoehtoa, joko maalinpoistoainetta tai vanhan maalin poistoa kuumailmapuhaltimella.

Maalinpoistoaine on aika myrkkyä, joten sitä ei tehnyt mieli käyttää, joten päätin käyttää muita vaihtoehtoja.

Koululla ei kuumailmapuhaltimen käyttö ollutkaan mahdollista, koska siihenkin vaadittiin tulityökortti, jota minulla ei ole. Toinen vaihtoehto olisi ollut opettajan valvonta vieressä, mikä ei myöskään ollut mahdollista. 

Kerrostaloasunnossa kuumailmapuhallin laukaisi palohälyttimen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi poistaa maali tuttavan pihalla.

Maali paljastui sitkeästi kiinni olevaksi, kuumailmapuhallin ei nostanut sitä lainkaan kupruilemaan kuten yleensä, vaan maali paakkuuntui pieneksi hileeksi puupinnalle. Lopulta se piti poistaa kuitenkin hiomalla.

Jätin puhaltimen ja käsittelin lokerikon kaikki pinnat kevyesti hiomakoneella. Lokeroiden sisäosat piti hioa käsin koska kahdesta koneesta huolimatta kumpikaan ei mahtunut lokeroiden sisäpuolelle.

Lokerikon vanerisen takalevyn irroitin ennen maalinpoistoa.

Tässä maalinpoisto vielä vaiheessa

Valitsin lokerikon uudeksi väriksi vaalean helmenharmaan.

Varsinaisen maalaustyön tein koulussa kolmeen kertaan, maalin kuivuttua välillä pintaa kevyesti hioen.

Lopputuloksena oli kaunis ja tasainen helmenharmaa pinta.

Maalin sävystä monilla oli oma mielipiteensä; kyyhkynharmaa,  kustavilaisen harmaa jne.

Lokerikon ulkonäkö muuttui täysin tässä kohtaa käsittelyä; se näytti suuremmalta, kevyemmältä ja ilmavammalta.

Olin suunnitelluyt tekeväni lokerikosta vanhahtavan, joten pintaan tuli saada kuluneisuutta ja patinaa.

Jälleen lokeroiden pienet erilliset pinnat vaativat tarkkaa käsityötä, joten tein vain pienen erän kulloinkin patinaa maaliöljystä ja kahdesta eri pigmentistä sekoittaen keskenään.

Eräs vaihtoehto olisi ollut käyttää ns. Peten patinaa, joka on nopea tapa isompien maalipintojen patinointiin maaleilla ja erilaisilla maalisudeilla, mutta lokeroiden pienuuden vuoksi päädyin tähän menetelmään ja pieneen rättiin jolla pääsi hyvin lokeroiden väleihin ja jolla patinaa levitin ja hankasin.

Tässä mustansävyinen väri näyttää vielä aika hurjalta vaalealla pinnalla, levitin sen pienellä superlonsienellä.

Värin hankaaminen tapahtui pehmeällä rätillä.

Lopputuloksena näennäisen sileä maalipinta täyttyi pienistä koloista, urista ja hankaumista. Patina toi esiin puun oman pintastruktuurin, mikä oli ällistyttävän kaunis.

Tässä tapahtui ns. flow, jossa vain levitin patinaa, hankasin ja innolla odotin mitä seuraavaksi paljastuu.

Työ sanan varsinaisessa merkityksessä teki "itse itsensä". 

Se oli hieno hetki, vain ihailla luonnon luomaa pintamuodon leikkiä.

Lokerikon kulmissa on aidot sormiliitokset, jotka patina myös toi paremmin näkyviin.

Puuttuva keskikoriste tehtiin kultaajan massasta, muotoiltiin ja patinoitiin erikseen muun patinoinnin jälkeen.

Lokerikon etureunoja hioin vielä lopuksi varovasti hiekkapaperilla ja maalasin ohuella siveltimällä kapeita valkoisia kohtia aivan hyllyjen etureunaan sekä koristeiden reunoihin tuomaan elävyyttä. 


Uudeksi taustaksi kokeilin aluksi useita eri vaihtoehtoja. 
Aluksi kokeilussa olivat erilaiset tapetit.

Testasin vanhoja paksuja paperitapetteja, uusia tapetteja hopeaisella tai kullanvärisillä kuvioilla, sekä ruutu- ja tekstikuvioisia tapetteja.

Taustan ideana oli alun alkaen sen vaihdettavuus ja korvattavuus toisella, tai kokonaan pois otettavuus aina kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan. Ajatuksena oli lokerikon muunneltavuus. Siksi eri vaihtoehtoja on hyväkin olla varalla.

Monta hyvää vaihtoehtoa...

...hopeisena...

...kultaisena...

...ruudullisena.

Taustavaihtoehtoina kokeilin myös huonekalujen kaavapiirroksia, mutta juuri sitä oikeaa vaihtoehtoa ei silloin löytynyt.

Jätin tässä vaiheessa taustavaihtoehdot hautumaan ja tein alumiinilla hopeoinnit sekä kulmakoristeisiin että keskikoristeeseen. Mixtioin aina vain osan koristeesta ja laskin niihin kohtiin alumiinilehdet, jotka sitten patinoin ja kiillotin vain sieltä täältä.  

Samaan aikaan valmistin myös lokerikkoon tulevien esineiden hopeoinnit ja pintakäsittelyn.

Lokerikkoon pääsivät esittäytymään kirpputorilta eurolla ostettu venäläinen Hippokrateen rintakuva, vanha metallinen tuikkukynttilänjalka, egyptiläinen pieni Anubis-patsas sekä Steiner-myyjäisistä aikoinaan ostettu siipirikkoinen keramiikkaenkeli.
Lisäksi havainnollistaakseni lokerikon käyttömahdollisuuksia, valmistin kaksi pientä lasivitriiniä jotka sopivat lokeroihin ja ovat siirrettävissä eri paikkoihin.
Pienet vitriinit on maalattu samalla vaaleanharmaalla pohjamaalilla ja niitä on sen jälkeen hiukan hiottu ja raaputettu tyyliin sopiviksi. 
Vitriinit ovat avattavat ja niiden etu- ja takaseinät ovat lasia. 

Myöhemmin kirpputorilla ideoita etsiessäni löysin iäkkäät Anastasia-nuotit ja joitakin yksittäisiä vanhoja nuottivihkon sivuja. Samalla ratkesi lokerikon taustaongelma; päätin käyttää nuotteja taustassa, mikäli ne vain sopisivat siihen.

Ihania kellastuneita tunnelmallisia sivuja 

En raaskinut liimata aitoja nuottivihkoja suoraan taustaksi, vaan otin niistä runsaasti erilaisia kopioita, jotka sitten käsittelin pariin otteeseen vaalealla sellakalla, jotta sain niihin toivotun sävyn aikaiseksi.

Kuivuneet sivut kiinnitin tapettiliimalla suunnittelemaani järjestykseen oikean kokoiseksi leikatun kapalevyn päälle.

Tässä valmis tausta kiinnitystä odottelemassa

Taustan kiinnitin ohuilla nauloilla. Harkitsin myös ruuveja, mutta nauloilla levyn sai tasaisesti kiinnitettyä ja se on silti helposti poistettavissa, jos sen haluaa vaihtaa.

Vanhat metalliset seinäkiinnityslevyt maalasin valkoisiksi ja hioin niitä vähän kuluneisuuden aikaansaamiseksi ja ruuvasin takaisin omille paikoilleen lokerikon taakse yläosaan.

Lopputuloksena oli muunneltava, monikäyttöinen ja kaunis käyttöesine, eli alkuperäinen tarkoitus oli saavutettu ja idea toteutettu. Valmis työ vastaa siis alkuperäistä suunnitelmaa.

Mikä parasta, kaikki on tehty omin pikku kätösin.

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja koko työprosessiin. 

Lopputulos kertoo siitä että vanhaa todella kannattaa uudistaa ja hyötykäyttää.

Apuna opinnäytetyön tekemisessä olen käyttänyt kehystyksen ohjaavaa opettajaa sekä pintakäsittelyn ja puutöiden opettajia.

Erilaisessa valossa valmis työ näyttää hyvinkin erilaiselta.