sunnuntai 24. maaliskuuta 2013



Itselleni rakkaita kehystyksiä






Äiti Amma -taulu on eräällä kurssilla tulkilta saamani Amma-kalenterin sivu. Kuva on todella kaunis kuten tekstikin.
Valitsin kehykset ja paspiksen huolella, jätin hiukan kuvan sinistä taustaa näkyviin leikkaamalla paspiksen pari milliä isommaksi. 
Paspiksen väri toistaa veden ja taivaan sävyjä ja kultasävyinen kehys vedessä lepäävien kukkien, ruokoveneen ja melan sävyjä. Kaunista. 
Pieni kultainen pussukka taulun vieressä on erään ystäväni tuliaiset Lontoosta Amman luota.







Keijukortissa lukee George Eliotin teksti "Koskaan ei ole liian myöhäistä olla se, joka olisit voinut olla."
Sopii tällaiselle aikuisopiskelijalle
Kortissa tyttö taluttaa valtavaa karhua. Tähän voisi lisätä Ben Furmanin sanat "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus."
Raija Nokkalan naivistisista töistä pidän ja olen usein käynyt katsomassa niitä Iittalan Naivistien kesänäyttelyssä






Tämä sarjakuva on kulkenut mukanani yli 20 vuoden ajan, siinä Tenava-suosikkini Salli ei saa päiväänsä oikein käyntiin.

Kehystin sen jotta se olisi turvassa rikkoutumiselta. Kehys oli vanha ja väriltään viininpunainen. Leikkasin sen sopivan kokoiseksi ja tuunasin sitä kuvan väreihin sopivaksi  maalaamalla sen mustaksi ja hiomalla sitä jolloin sain osan vanhasta punaisesta väristä näkyviin. Lopuksi käsittelin sen sormikullalla, josta osan raaputin pois. 
Paspis valikoi harmaaksi tarinan tunnelman ja rauhallisen kokonaisilmeen vuoksi.




Valkoiset kehykset eteisen seinällä ovat karussa yksinkertaisuudessaan kauniit, toiseen on asetettu peili.Sydäntaulussa on kuvattu arjen erilaisia sydämen muotoisia esineitä ja se on itselleni rakas, vanha taulu. Sen kehykset olivat kuluneen valkoiset. Vaihdoin ne raikkaisiin harmaisiin puukehyksiin, joissa on hyvin kapeita raitoja.
Valmis taulu sopii yhteen sydämenmuotoisten kivien kokoelman kanssa, jota olen kartuttanut jo vuosien ajan. Saan joskus täydennyksiä myös tuttavilta, mutta valitsen tarkkaan mitkä kivet täyttävät kriterit. Etualalla oleva yksilö on luonnon muovaamana lähes täydellinen, sen olen itse poiminut Turun Ruissalon rannasta.  








Ruskean peilin kehykset on tehty erikokoisista ylijäämäpaloista, joista tarkasti mittaamalla sai koottua juuri nämä kehykset, ylijäämäpalaa jäi muutama sentti.
Itse peili on vanha peilinpala, jossa on ruskeita pieniä pilkkuja. Se sopi tähän täydellisesti.






Provencen maisemia -julisteen ostin Sinebrycoffin museosta Helsingistä ja tein sille kehyksen, jonka käsittelin vihertävän sävyisellä akryylivärillä kuvan väreihin sopivaksi.
Leppoisa kiireetön tunnelma ja mieleiset värit taulussa miellyttävät.




Tässä taulu on saanut seurakseen Franciskus Assisialaisen ja Tiimarin poistojkehyksen, joka on tuunattu patinoituneen vihreäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti